11.5.2021

Teatteria Petroskoissa

Ilana Palmgren opiskelee Juhlarahaston tuella Petroskoissa näyttelijäntaidetta ja venäjää. 2021

Kuvassa kuusi naista istumassa kahvilan pöydän ääressä
Ilana Palmgren ja opiskelukaverit Petroskoissa

Käytin Juhlarahastolta saamaani apurahaa korkeakouluopintoihini Petroskoissa, Karjalan tasavallassa. Sain apurahaa koulutuksen toisen vuoden lukukausimaksuun. Koulutukseni Petroskoin valtiollisessa konservatoriossa (Petrozavodsk State GlazunovConservatory) on ainutlaatuinen pilottihanke, eikä siksi kuulu esimerkiksi Venäjän valtion opiskelu‑stipendin piiriin.

Linja, jolla opiskelen Petroskoissa on ensimmäinen suomalaisille opiskelijoille suunnattu näyttelijäntaiteen linja Venäjällä. Koulutus kestää neljä vuotta ja minun osaltani se jatkuu ensi kesään asti. Tuntuu haikealta, että menossa on jo viimeinen lukukausi!

Poikkeusaikana opiskelimme etänä, mikä ei sovellu kovin hyvin näyttelijäntyön opetukseen, mutta teimme paljon teoriaopintoja sinä aikana, joten nyt meillä on enemmän aikaa itse teatterin tekemiseen.

Korona‑aikana huomasin ikävöiväni arkeani ja opiskelua täällä Petroskoissa. Nyt, kun olen asettunut, niin täällä tuntuu kodilta. Asun kahden luokkakaverini kanssa omassa asunnossa kämppäkavereina. Ensin asuimme koulun asuntolassa, mutta muutimme toisena opiskeluvuotena omaan asuntoomme.

Löysin tämän opiskelumahdollisuuden sattuman kautta. Entinen ohjaajani vinkkasi minulle hakuilmoituksen ja kiinnostuin heti. Olin pitkään haaveillut näyttelijäntaiteen opiskelusta Venäjällä, sillä klassinen venäläinen näyttelijäntyön koulutus kiinnosti minua. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään kielitaitoa pohjalla ja ajattelin, että se olisi este.

Aloitin opinnot osaamatta lainkaan venäjää. Kielitaidottomana olin aika pihalla uudessa ympäristössä ja kulttuurissa. Asioita tapahtui ja laahasin itse tapahtumien perässä pienessä shokissa. Asiat toimivat eri tavalla kuin olin tottunut ja jossain kohtaa päätin luopua yrityksestä ymmärtää.

Heti aluksi myös yllätti niiden ihmisten suuri ja pyyteetön apu, joihin tutustuin. Se ihan liikutti. Sain pyytämättä apua esimerkiksi opettajilta ja tulkeilta. ”Milloin vain voi soittaa, mitä ikinä tarvitset.”

Olen onnellinen, että ehdin olla ensimmäisen vuoden kokonaan täällä ja päästä kieleen, kulttuuriin ja opintoihin sisälle kiinni ennen poikkeusaikaa, ja nyt olen taas täällä normaalisti.

Toivottavasti tämänkaltaisia mahdollisuuksia ja yhteistyömahdollisuuksia tulee enemmän tulevaisuudessa ja ihmiset osaavat hakea mukaan niihin. Itselläni on jo suunnitteilla projekteja, joissa olisi tarkoitus tehdä yhteistyötä Petroskoihin. Suunnitelmissa on työpajoja ja vierailuja, tiedon vaihtamista molempiin suuntiin. Olemme maantieteellisestikin niin lähellä toisiamme, ja monella on sukua Karjalasta, että olisi menetys olla tekemättä yhteistyötä.

Yksi lopputöistämme tulee olemaan Mika Myllyahon Kaaos suomeksi, joka esitetään täällä tulkattuna. Lopputöitä on useita, luokan yhteisiä ja opiskelijoiden omia projekteja. Toivon, että jonkun näistä projekteista voimme esittää vielä Suomessakin.

Petroskoissa on taiteen ja kulttuurin arvostus vahvasti arjessa läsnä. Tuntuu, että se on eri tavalla fundamentaali arvo ja tärkeä osa ihmisten elämää kuin Suomessa. Täällä olen myös oppinut kuuntelemaan oopperaa ja katsomaan balettia, jotka eivät aiemmin olleet Suomessa osa arkeani. Täällä ooppera‑ ja baletti ovat lähempänä tavallisia ihmisiä. Tekijöiden taitotaso on vaikuttava.

Jään kaipaamaan paitsi ihmisiä myös valtavaa Äänistä. Järvi on niin suuri, että tuntuu melkein kuin asuisi meren rannalla.”