26.11.2024

Opintomatkalla Uzbekistanissa

Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun A-venäjän lukio-opiskelijat saivat Juhlarahaston apurahaa Keski-Aasian opintomatkaan.

Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun A‑venäjän lukio-opiskelijat saivat Juhlarahaston apurahaa Keski-Aasian opintomatkaan. Lukion rehtori ja venäjän kielen opettaja Marja Jegorenkov kertoo matkasta.

“Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta on aina sen perustamisvuodesta 1886 lähtien järjestetty opintomatkoja ulkomaille. Sota lopetti kaiken yhteistyön Venäjän kanssa. Kieli osataan kuitenkin jo nykyään nähdä politiikasta irrallaan ja yksikään 250 pitkän venäjän opiskelijastamme ei ole lopettanut venäjän opiskelua.

Sodan alettua julkisuudessa pohdittiin venäjän kielen tarvetta tulevaisuudessa. On tullut selväksi, että kielen osaamista tarvitaan jatkossakin, vaikkakin erilaisissa tilanteissa kuin ennen. Tämä vaikuttaa myös siihen, miten ja mitä venäjän kielestä ja kulttuurista opetetaan. Venäjän kielen opiskelu on haastavaa, ja sen oppiminen vaatii jatkuvaa harjoittelua, mutta ennen kaikkea motivaatiota.

Opintomatkat ovat opiskelijoille todella motivoivia. Aiemmin Moskovaan järjestämieni A‑venäjän lukio-opiskelijoiden opintomatkan tilalle oli helmikuun 2022 jälkeen löydettävä uusi kohde. Ryhdyin kartoittamaan maita, joissa venäjää käytetään maan oman kielen rinnalla, ja sen käyttämiseen suhtaudutaan jokseenkin neutraalisti. Pitkän pohdinnan ja monen mutkan kautta sekä ulkoministeriön avulla kohteeksi valikoitui Uzbekistan.

Loin yhteydet Uzbekistaniin ja nyt olen vienyt sinne lukiolaisryhmän kolme kertaa. Keski‑Aasiaan suuntautuvalla opintomatkalla nuoret tutustuvat heille uuteen kulttuuriin ja kieleen ja pystyvät käyttämään venäjän kieltä melko hyvin erilaisissa yhteyksissä. Jatko-opintojen ja työelämän kannalta tällaisella matkalla on suuri merkitys nuoren elämässä.

Tämän vuoden matka Taškentiin ja Samarkandiin tehtiin huhtikuussa osittain Juhlarahaston tuella. Matkalle lähteneet opiskelijat olivat A‑venäjää vieraana kielenään opiskelevia lukion toisen vuoden opiskelijoita. Ohjelmaa oli tiiviisti aamusta iltaan.

Ensimmäisinä päivinä kiersimme kaikki tärkeimmät nähtävyydet, kuten Hastimom, Kukeldašin keskiaikainen rukouskoulu, Taškent‑Cityn bisneskeskus, Amir Temurin museo, Poliittisten vainojen museo ja televisiotorni. Nuorille suurin elämys saattoi olla Tšorsan keskustorilla käynti ja siellä etenkin sen ruokatori.

Samarkandiin teimme kahden päivän matkan ja saimme tutustua siellä kaupungin tärkeisiin kohteisiin erinomaisen paikallisoppaamme johdolla. Taškentiin palattuamme vierailimme jälleen hyvin huolella valituissa venäjänkielisessä yhtenäiskoulussa sekä uzbekinkielisessä taiteisiin erikoistuneessa koulussa.

Kolmas oppilaitosvierailu oli tapaaminen tämänkertaisen yhteistyökumppanin UMFT:n (University of Management and Future Technologies) tiloissa yliopiston opiskelijoiden kanssa. He olivat järjestäneet meille monipuolista ohjelmaa ryhmissä, joissa oli sekä suomalaisia että uzbekkiopiskelijoita.

Monet uzbekit osaavat venäjää, etenkin Taškentissa, mutta nuorempi sukupolvi puhuu paremmin englantia kuin venäjää. Englannin lisäksi Uzbekistanissa opiskellaan paljon korean ja japanin kieliä. Opiskelijamme pääsivät kuitenkin käyttämään luontevasti venäjän kieltä matkan aikana.

Uzbekistanissa ollaan hyvin kiinnostuneita suomalaisesta koulujärjestelmästä, ja opiskelijamme ovat olleet myös erinomaisia suomalaisen koulutuksen lippulaivoja.

Koska Venäjälle ei voi eikä pidä nyt matkustaa, täytyy jatkossakin etsiä moraalisesti kestäviä kohteita harjoitella venäjää. Opintomatkat jatkuvat ensi keväänä, mutta uuteen hiukan lähempänä sijaitsevaan kohteeseen ja erilaisella konseptilla.”